Millainen ostaja olen?

Maanantai haasteena oli ilmoille heittetty myös mietiskelyjä omasta ostoskäyttäytymisestään.

Aihe on minulle tuttu jo työnkin kautta, silti itsekkin sorrun liikkeiden "kikkoihin" saada asiakas koukkuun ja kulkemaan kassan kautta.

Yritän olla laatu- ja kulutustietoinen ostaja. Yhä enemmissä määrin yritän toteuttaa ajatusta less-is-more. Tosin esimerkiksi kenkien, laukkujen ja tyttöjen mekkojen kohdalla unohdan onnellisesti tämän.
Liikkeen somistus ja esillepano tekee jo puolet, kuten myös esimerkiksi ravintolassa ruuan esillepano. Minua ei houkuttele ostamaan myymälästä, joka on sekainen ja tungettu täyteen. Myymälät, joiden tangot ovat niin täynnä ettei mitään voi ottaa vaatteiden välistä pudottamatta ainakin kolmea muuta aiheuttavat minussa ahdistusta. Jos ajatellaan isompia ketjuja ja niiden myymälöitä, joita ostoskeskuksista usein löytyy on esimerkiksi Zara onnistunut esillepanossaan ja väljyydessään mielestäni loistavasti. Myymälässä mahtuu kulkemaan ja vaatteet erottuvat seiniltä, pöydista ja rekeistä edukseen.
Ymmärrän, että varastot halutaan pitää pieninä, mutta toivoisin myymälöiden tajuavan kauniin ja väljän myymälän myyvän paremmin. Toivoisin, että lastenvaunut ja niiden kanssa kulkeminen olisi huomioitu paremmin lastenvaatteita myyvissä kaupoissa. Hyvä asiakaspalvelu on myös tärkeää, tosin en pidä siitä jos joku kulkee koko ajan vieressä haluten auttaa.


Usein mietin jo valmiiksi mitä etsin, tätä toteutan varsinkin ulko- ja juhlavaatetusta ostaessa. Kaunis vaate saa minut kuitenkin aina pysähtymään.
Yritän suosio suomalaista, mutta usein löydän itseni klikkailemassa tuotteita ostoskoriin vaikkapa tanskalaisesta nettikaupasta. Ostan paljon netistä, varsinkin nyt kun kolmas lapsi syntyi. Harvoin olen yksin kaupassa ja kolmen lapsen kanssa se on välillä... Miten sen nyt sanoisi kauniisti? Ehkäpä ahdistavaa.

Olen myös mielialashoppailija. Jos joku surettaa, ärsyttää tai haluan palkita itseni menen ostoksille. Tämä on aika vaarallista, tunnustaudun shoppailuholistiksi. Sitä parempi olo tulee, mitä enemmän kasseja on... Nykyisin ostan paljon enemmän lapsille kuin itselleni. Töissä ollessani tilanne oli vielä 50-50, ja varmasti sinne nousee taas töihin palatessani. Kengät ja laukut ovat heikkouksiani pahimmasta päästä. Menevät suklaan kanssa listan kärkipäähän!

Kaiken kaikkiaan mielestäni liikkeen esillepanolla ja palvelun laadulla on suuri vaikutus, ainakin minuun. Itse asiassa boikotoin yhtä järvenpääläistä lastenvaatekauppaa näistä syistä. Kyseessä on lastenvaateliike. Omistajalle varmaan on ollut selvää sinne tulevan myös lapsia. Ja mikäli hän haluaa vanhempien ostavan jotain, lapsia ei voi vahtia aivan taukoamatta. Liikkeessä on esimerkiksi yhdessä telineessä puisia kirjaimia. Teline on juuri alle kouluikäisen lapsen naaman korkeudella. Kirjaimet ovat ihanan värikkäitä ja niissä on eläinhahmoja. Monesti meidän lapset ovat niihin koskeneet, ja kysyneet minulta esimerkiksi, mikä on heidän kirjaimensa. Myyjä seisoo vieressä lievästi sanottuna ahdistuneen näköisenä ja valittaa kirjaimista lähtevän maalin jos niihin koskee. No, olisikohan kaikille osapuolille helpompaa jos hän voisi nostaa ne vähän korkeammalle, jos niihin ei saa koskea?! Muutenkin ahdistun liikkeessä kun tuntuu ettei siellä saa lapset edes liikkua. Toisekseen siellä on usein tangot niin täynnä, että katseleminen on vaikeaa. Ymmärrän kyllä miksei siellä kauppa käy ja tangot täyttyvät.

(Kirjoituksessa oleva kuva on Gaudete Kidsin nettisivuilta osoitteesta www.gaudetekids.com.)