tiistai 30. kesäkuuta 2009

Koululainen

Tänään olemme jutelleet tulevan ekaluokkalaisen kanssa koulusta.
Kovasti se mietityttää sekä äitiä että tyttöä.

Tyttö odottaa koulurepun ostoa ja pääsyä Tiimariin, valitsemaan kyniä, kumeja, penaalia yms.
Olen myös luvannut tytölle shoppailureissun, jonka toteutamme kolmisin (isikin pääsee siis mukaan). Tällä reissulla ostetaan sitten nuo koululaisen tarvikkeet ja kouluvaatteita. Viivi on topakka tyttö ja ei vähästä säikähdä onneksi. Kavereita tyttö saa yltiösosiaalisen luonteensa ansiosta tuosta vain. Paras kaveri on tulossa samalla luokalle myös.

Silti se pelottaa. Olen ennen Niklaksen syntymää tehnyt paljonkn sijaisuuksia ekalle luokalle. Tiedän miten raadollinen koulutyttöjen maailma voi olla, jopa jo ensimmäisellä luokalla. Mitä jos oma lapseni törmääkin kiusaamiseen? Miten käsittelisin asiaa vanhempana, olisi lapseni sitten uhri tai kiusaaja?

6-vuotisneuvolassa tyttöä kehotettiin laihduttamaan. Tyttö oli käyrien mukaan täysin normaalipainom rajoissa. Laihduttamista suositeltiin koulunaloituksen takia. Luokkatoverit saattavat kiusata jos lapsi on vähänkään rotevampaa sorttia. Jouduin laskemaan mielessäni ehkä 200 kuullessani tuon kommentin! Siis minun pitäisi pistää normaalipainoinen lapseni sen takia laihdutuskuurille ettei häntä kiusattaisi. Näinkö näitä tapauksia oikeasti hoidetaan? Muutetaan mahdollisen kiusauksen uhria, ei kiusaajaa. Eikö olisi syytä panostaa sen sijaan kasvatukseen, että kukaan ei kiusaisi toista ulkonäön takia. Ehkä se on mahdotonta.

Meillä ei siis ruvettu laihduttamaan. Olen itse sairastanut bulimiaa nuoruudessani ja en todellakaan aio iskostaa lapselleni ajatusta, että normaalipainoisen ihmisen pitäisi laihduttaa mahtuakseen ihmiskunnan normeihin. Ajatuskin siitä, että ihminen hyväksytään yhteisöön paremmin laihana, on sairas. Saavatko lapset enää olla lapsia ilman paineita ulkonäöstä? Mitä yhteiskunta viestittää jo pienille lapsille?

Luokitellaanko lapsetkin ulkonäön perusteella? Entä sorrunko itse samaan? Miksi minulle kauniit vaatteet ovat tärkeitä? Ovatko ne minulle liian tärkeitä?
Vaatteet ovat minulle harrastus, kuten kaikki kaunis. Pidän kauniista asioista ympärilläni. En siitä huolimatta kuvittele olevani ketään parempi. En kulje arvostelemassa ihmisiä heidän kotiensa, vaatteiden tai ulkonäön perusteella. Onneksi.

Toivotaan, että neuvolantäti oli väärässä.

Propagandan uhri... Kuvassa leikitään Suomen uutta huippumallia...




13 kommenttia:

  1. Heippa Emmi!

    Mulla on myös syksyllä koulun aloittava tyttö ja samoja ajtuksia jaan sinun kanssasi. Ulkonäköpaineet on tytöillä jo ihan liian nuorena valtavat. Ja koulukiusaaminen mietityttää myös! Toisaalta uskon oman lapseni kykyyn selviytyä ja siihen, että vaikeuksista selvitään yhdessä perheenä.

    Sulla on kivan oloinen blogi tällä puolella ja nyt luenkin sen aiemmat jutut huolella! Ja odotan innolla kouluvaate ja -tavara postauksia:)

    hyvää loppukesää!

    Hyvää loppukesää j

    VastaaPoista
  2. Huh hui, mitä kommenttia terkkerilta! Tekisin valituksen ylemmäs! Pitäisi olla valistunut sen verran tuon "Ammatti-ihmisen", että olisi jotain hajua mistä syömishäiriöt syntyvät!

    Ei todella tartte laihduttaa tytön yhtään! Hyvä että sinä tajusit tilanteen oikean tolan, mutta joku muu olisi jo alkanut kenties istuttaa syömishäiriön siementä tyttäreensä!!!

    VastaaPoista
  3. Jestas mikä kommentti neuvolassa!!! Uskomatonta! Ihastuttava tyttö, huit hait tuollaisista puheista :/

    VastaaPoista
  4. Juu ihme täti kyllä... Mietin silloin jonkinlaisen valituksen tekoa, mutta ei vaan jaksanut. Nyt siitä on jo vuosi.
    Ei sille tädille laihatkaan kelpaa, sillä pikkusiskon taas pitäisi olla isompi hänestä. Sen sentään ymmärrän jotenkin, tyttö on nimittäin aika pieni.

    VastaaPoista
  5. No ei tuota tyttöä ainakaan laihikselle tavitse laittaa ;) ...en hämmästy tämän kaltaisesta kommentista juurikaan, olen itse saanut ja tututkin niin kummallisia "neuvoja" neuvolasta ettei enää mikään hätkäytä :D

    Olen samaa mieltä, nykykoulumaailma on aika ...rankka. Meillä poika tuli ensimmäisen liikkatunnin jälkeen tippa linssissä kotiin ..."En enää IKINÄ käytä Nalle Puh-pyyhettä!" huusi jo ovelta. Koulukaverit olivat siis kiusanneet vääränlaisesta pyyhkeestä.

    Ekan kouluvuoden aikana poika myös omaksui tapoja joita meillä ei ole ollut (siis niitä ei positiivisia)... mutta minkäs teet. Siellä ne ovat monta tuntia päivässä ilman omaa valvontaa ja ei voi kun luottaa että kotikasvatus jossain mielensyövereissä menee kaiken muun yli.

    VastaaPoista
  6. Juu se on tarkkaa, että minkälaiset vaatteet ja muut jutut koululaisilla on... Se kyllä huomataan negatiivisessä mielessä jos joku erottautuu joukosta. Ja ihan alaluokilta asti.

    Meilläkin tyttö tuli yksi päivä itkien eskarista. Hänelle kun ei ollut vaihteita pyörässään... Onneksi parhaallakaan kaverilla ei ollut, joten tuska oli sentään jaettua. No nyt on sitten vaihteet pyörässäkin.

    Ei tuo meidän tyttö minustakaan näytä liian pullukalta! Muutenkin vierastan lahdutusta lapsille. Toki on oikeastikkin lapsia, jotka terveyssyistä sellaisella ovat. Mutta lapset kasvavat niin erikoisesti. Ensin saattaa tulla painoa ja yht'äkkiä venähdetäänkin pituutta hirveästi.

    VastaaPoista
  7. Kirjoitin juuri kommenttia ja kaikki hävisi, toivottavasti ei tule nyt toiseen kertaan. Meillä Emma, syksyllä 2.luokalle menevä tyttönen on hieman pyöreä, ja siitä on kyllä kuultu terkkareilta että pitäisi laihtua. Ihan uskomatonta että jo näin pienten pitäisi laihtua! Tyttöä ei onneksi terkan kommentit häiritse enkä ole kyllä kuullut että kukaan koulustakaan olisi ilkkunut. Meillä ei ole laihikselle siis alettu eikä aleta jos se minusta on kiinni! Tietysti liikkumaan kannustan ja katson ettei syö ylettömiä määriä herkkuja.

    VastaaPoista
  8. Juuri niin, jo pelkällä liikunnalla voi saada niin paljon aikaiseksi, ettei millekkään laihdutuskuurilla tosiaan tarvitse ryhtyä. Minusta sekin jo, että terkkari puhuu tälläisiä lapsen kuulleen on todella ajattelematonta. Vaikka laihikselle olisikin tarvetta ei tulisi mieleenkään mainita sitä näin pienen lapsen kuulleen...

    VastaaPoista
  9. Voi itku, miten paha mieli tuli tyttösi puolesta :( suloinen sopivan kokoinen neitonen on! Itse olen tulevan ekaluokan opettaja, ja totisesti toivon,ettei minun luokassani ketään kiusata mistään syystä! Ja jos ja kun jossain vaiheesa näin käy, teen kyllä kaikkeni, että tapaus jää yhteen kertaan. Sitä paitsi näiden opevuosien aikana olen huomannut, että kiusata voi mistä tahansa... sosiaalinen luonne on suuri etu siinä kovassa(kin) maailmassa.
    Vilhelmiina

    VastaaPoista
  10. No huh huh teidän neuvolan tätiä. Minustakaan ei neitosen tarvitse ollenkaan harkita mitään laihdutuskuuria!

    Meillä on esikoisen koko elämän ajan (tänä vuonna poika täyttää 5v) neuvolassa valitettu pojan alipainoisuutta.
    Hän menee neuvolan käyrällä kohdassa -10

    Nyt sitten hämmästyin kun pikku miehen kanssa käydessämme 1,5v neuvolassa täti sanoi,että painoa olisi voinut tulla enemmänkin...
    Hohhoijaa...sama valitus alkaa siis tämänkin pojan kohdalla näköjään...

    Siinä vaiheessa sitten saan tätin hiljaiseksi kun keskustellaan poikien syömisistä...
    Molemmat kun syövät ihan kaiken sen mitä nenän eteen laittaa. Niin marjat, perunat, pinaatti- ja hernekeitot, salaatinlehdet,idut, kalat, kasvikset ja tokihan herkkujakin saavat,mutta vain karkkipäivänä.
    Sitten seuraa se tädin kommentti: "kaipa sitten vaan on niin hyvä aineenvaihdunta" :o)

    Tässä siis meidän kokemuksia neuvoloiden käyristä...=)

    VastaaPoista
  11. Meillä nuorin tyttö menee vissiin -30 käyrällä painonsa kanssa... Siitä saa kyllä kuulla. Mutta kun en minä halua sitä väkisinkään syöttää. Tyttö on niin tyytyväinen, ettei mitään voi ainakaan pahasti olla vikana!

    VastaaPoista
  12. Minkä kokoinen esikoisesi on? että tietäisi vähän suhteuttaa.

    VastaaPoista
  13. Nyt en muista ja uutta tietoa ei ole, kun neuvolassa ei ole käyty vuoteen. Suurin piirtein ehkä 115 senttiä ja 20-22 kiloa, siis tuolloin 6-vuotiaana.

    VastaaPoista